Kuralan kartanotilan historia

Kurala mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran Yläneenkartanon lampuotitilana vuoden 1620 vaiheilla. Yläneenkartanon täydellisen rappion aikana 1700-luvulla myös Kurala jäi autioksi. Kuralan yksinäistilan historia alkaa vuodesta 1769. Ensimmäiset omistajat olivat nimeltään Johannes Henrikinpoika (s. 1.12.1700) ja hänen vaimonsa Liisa Johanneksentytär (s. 1704 / k. 1779). Nykyisen päärakennuksen valmistumisen aikaan vuonna 1830 tila kuului Pöytyän Kolkkisten Värrille.

1800-luvun jälkipuoliskon Kuralaa isännöi myös Yläneen Vanhakartanoa hallinnut Jägerhornien aatelissuku. Vahvistamattoman perimätiedon mukaan Aleksis Kivikin on vieraillut Kuralan kartanotilalla 1860-luvulla sillä Kivi ja Alexander Jägerhorn olivat suorastaan erottamattomat opiskelijakaverukset. Suuressa rahapulassa vuonna 1869 Aleksis Kivi suunnitteli yhtenä vaihtoehtona jopa pehtoriksi ryhtymistä ystävänsä tilalle Yläneellä, mutta näin ei kuitenkaan koskaan käynyt.

Vuonna 1892 taloustirehtööri Frans Fredrik Björni osti Vanhankartanon ja samalla siis myös Kuralan talousvaikeuksiin ajautuneelta Reinhold Jägerhornilta. Reinholdin veljen assessori Blechard Jägerhornin leski Louise Jägerhorn sai kaupanteon yhteydessä kuitenkin oikeuden edelleen asua Kuralassa. Iäkäs leskirouva, Yläneen viimeinen aatelinen kuoli Kuralassa vuonna 1900.

Björnin pojasta Onnista tuli Vanhankartanon ja Kuralan omistaja vuonna 1905 ja samalla hän muutti sukunimensä Rantasaloksi. Kunnallisneuvos Onni Rantasalo omisti Kuralan vuoteen 1940 asti, mutta ei kuitenkaan yhtäjaksoisesti sillä 1920-luvulla Kurala oli välillä myös opettaja Mauno Digertin omistuksessa. Rantasaloa ja Digertiä yhdessä pidetään osuuskassa-aatteen isinä ja he perustivat yhdessä Yläneelle osuuskassan vuonna 1906.

Vuonna 1942 Kuralan osti Heikki Malmivaara yhdessä tyttärensä Kertun kanssa. Malmivaaran aiempi tila jäi rajan taakse Kurkijoelle. Malmivaara kuoli yllättäen vuonna 1947 ja Kuralaa jäivät isännöimään tytär Kerttu puolisonsa Eero Majurin kanssa. Vuonna 1968 Kurala siirtyi heidän pojalleen Heikki Majurille, joka sai Kuralan isännyyden yhdessä vaimonsa Ritvan kanssa. Heikki ja Ritva aloittivat matkailutoiminnan maanviljelyksen sivuelinkeinona vuonna 1987 vastaanottamalla alkuun 4H-kesälapsia. He onnistuivat kasvattamaan kävijämääriä 1990-luvulla huomattavasti ja Kuralan kartanotila tunnettiin Helsinkiä myöten.

Vuonna 2009 Kurala siirtyi jälleen suvusta toiseen kun Laura ja Matti Koivisto ostivat Kuralan kartanotilan Heikki ja Ritva Majurilta. Tässä kohtaa siirrytäänkin nykypäivään, johon voit tutustua tämän sivuston muilla sivuilla ja tietenkin myös vierailemalla paikanpäällä.

Lähteet:
Pia Mattila-Lonka, Kartanoita ja korven kansaa. 2001.
Aulikki Ylönen, Pöytyän Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. 1969.